1:n maailmansodan linnoitteet

 

Ensimmäisen maailmansodan patteritöiden muistot Etelä-Karjalassa

 

 

Viimeistään Krimin sota (1853-1856) sai venäläiset ymmärtämään sen vaaran, jonka Itämeri muodosti Venäjän valtakunnalle. Itämerta pitkin voitiin siirtää joukkoja Länsi-Euroopasta aivan valtakunnan ytimen (Pietari) välittömään läheisyyteen. Konkreettiseksi tämä uhka tuli ensimmäisen maailmansodan aikana (1914-1917). Suomenlahti suljettiin miinoituksin ja valtakunnan turvaksi oli täällä rakennettu vahvoja linnoituksia mm. Viipuri ja Helsinki.

Pohjanlahdelta tulevaa vaaraa vasten jouduttiin suojautumaan rakentamalla linnoitusvyöhykkeitä yli Suomenniemen. Venäjän valtio käytti suunnattomia summia tämän puolustusjärjestelmän luomiseen ja tämän hankkeen osana Etelä-Karjalaan louhittiin ja kaivettiin kaksi puolustuslinjaa Ylämaalta Suomenniemelle ja Nuijamaalta Ruokolahdelle. Töitä ei kuitenkaan koskaan saatettu valmiiksi, sillä Venäjän maaliskuun vallankumous 1917 pysäytti linnoitustyöt. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tehdyn Salpalinjan tapaan tämän linnoitustyön muistomerkit näkyvät Etelä-Karjalan maastossa keskeneräisinä kaivantoina.

Linnoitteet tehtiin, jos mahdollista, kallioisille mäille ja räjäyttämällä. Moni tällainen kallio näyttäytyy tänä päivänä louhikkoisena labyrinttinä. Louhokset ovat suuria; pohjalta ei yleensä näe etumaastoon. Venäläisen tarkoituksena oli vuorata kaivannot puurakentein, joista ei kuitenkaan ole merkkejä. Salpa-aseman kaivannoista patterityön juoksuhaudat poikkeavat siinä, että aina jonkin matkan päähän hautaa sijoitettiin kuutiomainen koroke. Se ilmeisesti esti tulen suuntaamisen pitkin juoksuhautaa. Kuhunkin kompleksiin liittyivät korsut – lintaasit ja tykkitiet, joita on etenkin Lemillä.

Tämä jättiläisurakka työllisti hyvin paikallista ja irtaintakin työvoimaa. Elo työleireissä kuuluu olleen vilkasta.

Linnoitteita täydennettiin piikkilanka-estein ja etumaasto hakattiin puhtaaksi metsästä. Maailmansodan loputtua ja Suomen itsenäistyttyä maanomistajat P.E. Svinhufvud etunenässä ryhtyivät perimään korvausta kärsimistään vahingoista. Korvausprosessi oli monimutkainen mm. siksi, ettei ollut ollenkaan selvää oliko korvausvelvollinen Suomi vaiko Venäjä. Lopulta vuoden 1927 lain nojalla maanomistajille maksettiin korvauksia Suomen valtion kassasta.

 

Ensimmäisen maailmansodan linnoitteiden omatoimisesti vierailtavat kohteet:

Lemi: Vuolteenkannas, kunnan www-sivut: http://www.lemi.fi/ > Matkailu > Itsenäisyyden polku

Luumäki: Raapontie 1, Luumäki

Savitaipale: Partakoskentie 1169, Savitaipale, puh. 05 413 8421

Karttalinkki >>>

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email