Esihistoriaa

 

Mesoliittinen kivikausi (8600 – 5200 eKr)

Antrean verkkolöytöä on totuttu pitämään Suomen ja Karjalan vanhimpana kivikauden löytönä. Vuodesta 1999 lähtien Imatralta ja Joutsenosta on kuitenkin löydetty Suomen puolelta rajaa joukko vielä vanhempia asuinpaikkoja. Etenkin Joutsenon Saarenojan löydöt ovat merkittäviä. Löydöstössä on kotoisen kvartsin lisäksi Suomen kivikaudelle outoja pii(limsiö)-säleitä ja kartiokärkinen luunuoli, jotka kertovat siitä, että kyseessä ovat etelästä tai kaakosta tulleiden uudisasukkaiden asuinpaikat. Yhtä vanhaa asutusta on löydetty salpausselältä eri kohdista. Etelä-Karjalassa toinen näin vanha löydös on Luumäeltä (Ontela ja Mustaniemi). Muun ohella suuret sorkkaeläimet, hirvi ja peura ovat olleet kivikauden ihmisen saalistuksen kohteina.

 

Kampakeraaminen kulttuuri (5200 – 3500 eKr)

Kampakeraamisen kulttuurin ja eritoten niin sanotun tyypillisen kampakeramiikan (4000 -3500 eKr) asuinpaikkoja löydetään runsaasti Saimaalta. Ilmeisesti tämän asutusvaiheen keskus on sijainnut juuri Saimaan ympäristössä ja voi olla, että ajalle tyypillinen koristekuosi on syntynyt juuri täällä. Tyypillisen kampakeramiikan väestö on ylläpitänyt vilkkaita yhteyksiä maan rajojen ulkopuolelle, mistä on osoituksena runsas ulkomaisen limsiön (piin) ja meripihkan käyttö. Taipalsaaren Syrjälästä löydetty karhua esittävä pienoisveistos on limsiölastujen ja kärkien ohella oiva esimerkki tästä ”ulkomaankaupasta”.

Taipalsaaren Vaateranta antaa hyvän kuvan asumisesta Saimaan rannalla juuri ennen Vuoksen puhkeamista. Se on nykyisinkin oleiluun sopiva uimaranta. Paikka on merkittävä siksi, että sieltä on löydetty kivikautinen kalmisto. Polttamatta haudattujen vainajien päälle siroteltiin tuolloin punamultaa, joka nykyään helpottaa hautojen löytämistä.

Ilmeisesti samaan aikaan ajoittuvat maakunnan 30 kalliomaalausta. Yhdessä Etelä-Savon ja Kymenlaakson maalausten kanssa ne muodostavat suurimman kalliotaiteen keskittymän maassamme. Maalaukset on tehty punavärillä (okra) veden äärellä oleviin pystysuoriin kallioseinämiin. Tavallisimpia aiheita ovat ihmiset ja sorkkaeläimet. Kuuluisin täkäläinen maalaus on Ruokolahden Kolmiköytisenvuori. Katsoja voi siinä nähdä shamaaneja ja käärmekuvioita.

 

Kivi-pronssikausi  (3500 eKr – 250 jKr) 

Kivikauden lopun kulttuuri jatkui lähes sellaisenaan pronssikaudelle, sillä kuparia ja tinaa ei juuri tänne levinnyt. Ruokolahden Utulasta ja Puumalan Hiekkaniemestä on kuitenkin löydetty pieni metallinen nuolenkärki ja kuparihelmi Jo kivikauden lopulla (1900 eKr) ihminen on ilmeisesti alkanut myös täällä harjoittaa pyynnin ohella viljanviljelyä ja karjanhoitoa. Ilmeisesti nämä elinkeinot ovat hajauttaneet asutusta niin, että rikkaat kampakeraamisen kulttuurin järvenranta-asuinpaikat ovat jääneet käytöstä eikä niiden tilalle näytä tulevan mitään, vaikka väestö ilmetysti ei ole hävinnyt minnekään.

Pronssikaudella ihmiset haudattiin usein kivestä tehtyihin pyöreisiin röykkiöihin. Jotain tähän viittaavaa voi löytää myös Etelä-Karjalasta, sillä täältä on löydetty joitakin matalia kiviröykkiöhautoja (lapinrauniot). Huolellisesti ladotut kivikasat ovat kaskiraunioita ja melkein aina myöhäisiä (1700-1800-luku).

Ajan keraamista perinnettä sävyttää asbestin käyttö. Ajatus vahvistaa saviastioita asbestikuiduilla on ilmeisesti keksitty jo varhain Pohjois-Saimaalla. Parikkalan Kaunissaari on antanut nimen varhaiselle asbestikeramiikalle. Kampakeraamisen kauden jälkeen asbestikeramiikka sai keskeisen aseman. Puhutaan Pöljän, Kierikin, Luukonsaaren ja Sirnihtan asbestikeramiikasta. Sen rinnalla esiintyy tekstiili(kuvioista) keramiikkaa.

 

Rautakausi (250 – 1320 jKr)

Rautakausi merkitsee viljelevän talouden alkua. Selkeitä merkkejä viljelystä on saatu Savitaipaleelta jo ajalta 500 eKr ja Luumäeltä 750 jKr. Lappeenrannan Kauskilassa on ilmeisesti viljelty maata koko rautakauden ajan. Siellä on laaja maantasainen kalmisto, joka ajoittuu 1200-luvulta 1600-luvulle. Haudat ovat pääosin kristittyjä ja sen keskeltä on löydetty kirkon tai kappelin jäännös.

Jostain syystä viikinkiaikaa (800-1050 jKr.) vanhemmat löydöt puuttuvat Kauskilan alueelta täysin ja ovat koko maakunnassakin harvinaisia. Viime vuosina rautakauden lopun löydöstöä on tullut runsaasti esiin Ruokolahdelta (Kyläjärvi) ja Rautjärveltä (Purnujärvi). Ilmeisesti Vuoksen laakso ja maakunta yleisemminkin on välittänyt tavaraa ja vaikutteita Laatokan piirin ja Sisä-Suomen järvialueen välillä.

Rautakautiseen kulttuuriin liittyy puolustautuminen muinaislinnoilla. Taipalsaaren Kuivaketveleen ja Turasalon muinaislinnat ovat vaikuttavia nähtävyyksiä. Rautakauden ihminen ei ole enää tehnyt kalliomaalauksia, mutta yritti taata vuoden tulon uhraamalla kuppikiville, joita tunnetaan sieltä täältä koko maakunnan alueelta.

Lisää Etelä-Karjalan esihistoriasta nähtävissä osoitteessa http://www.lappeenranta.fi/museot/museo

 

Jukka Luoto

Päivitetty 9/2012

Print Friendly, PDF & Email