Lyytikkälän talo


Osoite: Pajulahdentie 17, 52830 Suomenniemi   Karttalinkki >>>

(Valtatie 13:n varrella, Savitaipaleelta 26 km Mikkelin suuntaan, Mikkelistä n. 44 km.)

Yhteystiedot: Puh. 044 0880 676

Avoinna: 14.6.-17.8.: ti-su klo 12-18, ma suljettu

Palvelut: Kahvila

Pääsymaksut: aikuiset 2 €

Www: Lyytikkälän talo ja   Suomenniemen kunta >>>     

 

 

TIEDOT

Suomenniemen kunta liittyi 1.1.2013 Mikkelin kaupunkiin ja Etelä-Savon maakuntaan. Samassa liitoksessa kunnan museotoiminta siirtyy Etelä-Savon maakuntamuseon toiminnan piiriin. Lyytikkälän talo Etelä-Savon museoiden nettisivuilla.

Suomenniemen Lyytikkälän kylässä, valtatie 13:n varrella sijaitseva Lyytikkälän talo on Etelä-Karjalan parhaiten säilyneitä talonpoikaisia tilakokonaisuuksia. 1700-luvulla rusthollin aputilana toiminut Lyytikkälä lunastettiin itsenäiseksi perintötilaksi vuonna 1859. Tila pysyi saman suvun hallussa runsaat kaksi ja puoli vuosisataa.

Lyytikkälän pihapiiri rakennuksineen ja niihin kuuluvine irtaimistoineen lunastettiin Museovirastolle, Suomen valtion omistukseen vuonna 1984. Yleisölle vuonna 1989 avatun Lyytikkälän talon avoinnapidosta, valvonnasta ja vakuutuksista vastaa Lyytikkälän talo-säätiö Museoviraston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Vuonna 2002 Lyytikkälän talo valittiin Etelä-Karjalan vuoden paikallismuseoksi.

Lyytikkälän historia saman suvun hallussa alkaa vuodesta 1722, jolloin Matti Tuomaanpoika otti viljelykseensä isonvihan autioittaman tilan. Lyytikkälän nousu yhdeksi seutukunnan suurtiloista tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla Filip (Vilppu) Lyytikäisen isännöidessä tilaa. Hänen aikanaan Lyytikkälä lunastettiin perintötilaksi ja tilakoko kasvoi 400 hehtaariin. Lisääntyvä rakennuskanta alkoi samalla ryhmittyä umpipihan muotoon.

Lyytikkälän talon pihapiiri käsittää asuinkartanon lisäksi parikymmentä talousrakennusta. Vuonna 1867 valmistunut asuinkartano on Vilppu Lyytikäisen rakennuttama. Asuinkartanon huoneista suurin on tupa, pinta-alaltaan puolet koko rakennuksesta. Tuvan suurikokoinen uuni edustaa maan eteläosille tyypillistä mallia, jossa uunin suun edessä on kaksiseinäinen liesi eli hiillus ja jossa savujohdot nousevat kuvun takaa. Tuvan seinustoja kiertävät kiinteät penkit, peräseinällä sijaitsevat sängyt. Aikoinaan tuvassa nukkuivat talon pojat ja työväki sekä tilapäiset yövieraat. Kesäisin nukuttiin aitoissa. Porstuan perällä olevassa etukamarissa nukkui talon isäntäväki ja takakamarissa, nykyisessä salissa, talon tyttäret.

Tupaa vastapäätä, porstuan toisella puolella on kyökki eli ruokahuone. Se palveli ruokatavaroiden säilytyshuoneena.

Päärakennuksen ikkunat ovat kuusiruutuiset. Asuinhuoneissa ylimmät ruudut on erotettu leveällä jakopuitteella, jonka aukoissa on käytetty värillistä lasia. Nämä lasit ovat todennäköisesti peräisin samasta lähetyksestä kuin Suomenniemen kirkon värilliset lasi-ikkunat.

Lyytikkälän talon aitat edustavat eri rakennuskausia 1700-luvulta aina 1800-luvun loppupuolelle. Pihapiiristä löytyvät jauho-, suola- ja riistaitat (eli vilja-aitat), isännän ryytmuanaitta ja emännän kartanonmuanaitta, piikoinaitta sekä kaksikerroksinen korkia-aitta. Kahdesta tallista vanhempi on rakennettu Vilppu Lyytikäisen isän, Eliaksen, aikana vuonna 1827. Uudempi talli valmistui 1843 ja oli käytössä aina 1970-luvun lopulle saakka.

Lyytikkälän vuosina 1877-1881 rakennetun lohkokivinavetan seinät ovat lähes kahden metrin vahvuiset. Isossa läävässä pidettiin lehmiä ja nurkkakarsinassa vasikoita. 1900-luvun alussa lisättiin pikkuläävä lampaita varten.

Lyytikkälässä kuvattiin 1960-luvulla kolme kansatieteellistä elokuvaa: Suomenniemen kesää – Talon kesätöitä (1962); Suomenniemen syksyä– Talon syystöitä (1962) ja Suomenniemen talvea – Talvitoimia maalaistalossa (1963). Elokuvat kertovat maatalouden perinteisistä työtavoista ja ne ovat nähtävissä Lyytikkälän kahvilassa.

Lisätietoja Lyytikkälän talon historiasta:
Raila Kataja: Lyytikkälä – Elämää Suomenniemen salomailla. Museovirasto, 2001.

 

 

Print Friendly, PDF & Email