Rakennuskulttuuri

 

Maisema

Nykyinen Etelä-Karjala muodostuu 10 kunnasta. Imatra, Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale, Suomenniemi ja Taipalsaari. kuuluvat maantieteellisesti Järvi-Suomen kaakkoisreunaan. Alue on maisemallisesti moni-ilmeinen ja jakaantuu eteläosiltaan kaakkoiseen viljelyseutuun sekä pohjoisilta osiltaan Suur-Saimaan, Lounais-Savon järviseudun sekä Savonselän järviseudun maisemamaakuntiin. Luonnon peruspiirteiden runsaasta vaihtelevuudesta johtuen Etelä-Karjalan kulttuurimaisema on vivahteikasta ja sitä sävyttävät huomattavat paikalliset erot.

 

Talonpoikaistalo

1800-luvun eteläkarjalainen maalaistalo oli hirsinen, läpikuljettavalla eteisellä varustettu tuvan ja kahden kamarin muodostama kokonaisuus. Pihapiiriin sijoittuivat niin eläinsuojat, aitat kuin saunarakennuskin. Eri puolilta tulleet vaikutteet omaksuttiin hitaasti ja aluksi ne näkyivät vain rakennusten yksityiskohdissa.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa virikkeitä antoi myös kaupunkirakentaminen, jonka vaikutuksesta mm. rakennuksia laudoitettiin jäljitellen kaupungeissa yleistä empiretyyliä. 1920-luvulla maalaistalon ulkoasu muuttui ajan hengelle ominaiseksi klassismiksi. Tuolloin torpparilain myötä muodostettiin paljon uusia pientiloja. Rakennuksia varten tehtiin tyyppipiirustuksia, ja esim. 1920-luvulla yleistynyt mansardikatto koettiin maaseudulla kaupunkilaistyyliseksi. Jälleenrakentamiskausi sodan päätyttyä toi myös maaseutumaisemaan puolitoistakerroksiset tyyppitalot.

Perinteinen eteläkarjalainen talonpoikaistalo ja pihapiiri on nähtävissä Suomenniemen Lyytikkälän talossa.

 

Sodan muistomerkit ja varuskuntarakennukset 

Sodan muistomerkit ja varuskuntarakennukset
Etelä-Karjalan on historian aikana ollut lähes aina rajamaakunta, joten sotien ja taistelujen muistomerkkeinä alueella on säilynyt linnoituksia, varustuksia ja rajamerkkejä vuosisatojen ajalta. Uudenkaupungin rauhan myötä 1721 Ruotsi joutui luovuttamaan entiset etuvarustuksensa, muun muassa Viipurin ja Käkisalmen linnoitukset venäläisille. Vuonna 1649 perustetusta Lappeenrannasta tuli ruotsalainen rajakaupunki, jota alettiin linnoittaa Venäjää vastaan. Vuonna 1741 venäläiset valloittivat kaupungin ja Turun rauhassa 1743 koko Kymijoen itäpuolinen alue aina Savitaipaletta ja Savonlinnaa myöten jäi osaksi Venäjää ja liitettiin ns. Vanhaan Suomeen. Venäjä jatkoi alueen varustamista, tuloksena on Kaakkois-Suomessa linnoitusketju, jonka muodostavat Etelä-Karjalan osalta Lappeenrannan, Taavetin, Partakosken, Kärnäkosken ja Järvitaipaleen linnoituksen ja varustukset.

Puolustusvarustuksia on säilynyt myös ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajoilta. Muun muassa Lemillä, Savitaipaleella, Joutsenossa ja Ruokolahdella on nähtävissä ensimmäisen maailmansodan ja sen aikaisen vuoden 1918 sodan juoksuhautoja. Koko itärajan kattava toisen maailmansodan puolustusketju Salpalinja on Kaakkois-Suomessa vankimmillaan. Salpalinjaan kuuluvat niin konekivääripesäkkeet, panssariesteet, juoksuhaudat kuin tykkiasematkin. Luumäellä voi käydä tutustumassa Salpalinjan varustuksiin.

Etenkin Lappeenrantaan on syntynyt vuosisatojen saatossa monikerroksinen varuskuntarakennuskanta. Vanhinta vaihetta edustavat Linnoituksen rakennukset, jotka ovat rakentuneet 1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana sekä suomalaisen reservikomppanian alue Huhtiniemessä vuosilta1882 – 84.

Lappeenrannan Rakuunanmäen rakennukset ovat 1800 -1900-luvun vaihteiden molemmin puolin rakennettuja, Opistonmäen rakennukset puolestaan 1930-luvulta nykypäivään. Lappeenrannan ulkopuolella sijaitsevista varuskunnista merkittävin on Immolaan, nykyisen Imatran alueelle, ilmavoimien rykmentille rakennettu 1930-luvun moderni funktionalistinen varuskunta-alue Lentoasema no 6.  Rajan varuskuntahistoriaan ja linnoitusten historiaan pääsee tutustumaan seuraavissa museoissa: Etelä-Karjalan museo, Ratsuväkimuseo, Luumäen linnoitus- ja kotiseutumuseo ja Rajamuseo.

 

Saimaan kanava 

Viipurin ja Saimaan välillä on 50 km leveä kannas. Ensimmäinen kanavoimisyritys tehtiin vuosina 1499 -1510 Eerik Tuurenpoika Bielken toimesta. Niin kutsuttu Pontuksen kaivanto nykyisen kanavan itäpuolella on muisto vuosina 1607 -1608 tehdystä kanavoimisyrityksestä. Varsinainen kanava rakennettiin vuosina 1845 – 56. Siitä on vielä säilynyt osia Lappeenrannan alueella. Kanava oli 36 km pitkä ja siinä oli 28 graniittista sulkua, joiden portit olivat puusta. Uusi, oikaistu kanava valmistui vuosina 1963 – 68.

Kanavaympäristöön kiinnitettiin erityistä huomiota. Muun muassa koko kanavan varsi oli kauniiden istutusten kattama. Kanavan varrelle rakennettiin kanavavahtien ja kasöörien asuntoja, asuntoihin liittyviä ulkorakennuksia sekä kanavakonttoreita. Kanavan historiaan voi tutustua Saimaan kanavan museossa.

 

Teollisuusympäristöt  

Etelä-Karjala sijaitsee erinomaisten vesiyhteyksien ja runsaiden metsävarantojen äärellä, joten alueelle syntyi vankka saha- ja puunjalostusteollisuus. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrannan huomattavimmat teollisuuslaitokset olivat sahoja, myllyjä, telakoita, viinatehtaita sekä Ihalaisten kalkkikivilouhos.

Saimaan kanavan valmistumisen jälkeen teollistumisen kehitys nopeutui ja 1800-luvun lopussa  merkittävimmiksi teollistumiskeskuksiksi muodostuivat Lappeenrannan ja Lauritsalan alue, Joutsenon Honkalahti, Imatra ja sittemmin  Simpele. Teollistuminen toi mukanaan työläisten asuttamisen ongelman, jota ratkottiin sekä yhtiöiden rakentamilla asunnoilla että vapaan rakennustoiminnan kautta. Näin syntyi kasarmialueita, joista on osittain vain rippeitä jäljellä. Yhtenäisimpiä alueita ovat Lappeenrannan Kanavansuun W.G. Palmqvistin suunnittelemat talot, Imatran Kuparin, Lättälän ja Insinööriniemen alueet. Teollistumisen myötä rakentuivat myös niin kutsutut vapaasti syntyneet esikaupunkialueet, joista Lappeenrannasta mainittakoon Tykki ja Hakali.

Teollisuustyöväen asunto-olot ovat esillä Imatran Teollisuustyöväen asuntomuseossa. Kaukaan tehdasmuseossa on esitelty puu- ja paperiteollisuuden historiaa, mutta museo on toistaiseksi suljettu.

 

Kaija Kiiveri-Hakkarainen

Päivitetty 13.11.2012 / Miikka Kurri

Print Friendly