Salpalinja

 

Toisen maailmansodan aikainen Salpalinja halkoo Etelä-Karjalaa. Lappeenrannan Ylämaan ja Luumäen alueella on vahvasti linnoitettua Suomenlahden ja Kivijärven välistä osuutta, siitä eteenpäin Salpalinja suuntautuu itään Jängynjärven kautta Saimaalle Lemin, Lappeenrannan ja Taipalsaaren kuntien alueella. Saimaan toisella puolella matka jatkuu Ruokolahden kautta pohjoiseen. Salpalinjaa voi tutustua mm. Ylämaan Hostikalla, Luumäellä Askolassa, Lappeenrannan Hurtanmaalla, Rutolassa ja Voisalmessa sekä Ruokolahdella Syyspohjassa.

 

Kohteet kartalla >>>

 

 

Talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 kasvoi huoli uusien rajojen puolustamisesta, kun Karjalan kannaksen linnoitteet oli menetetty. Yhteys pääkaupunkiin ja Sisä-Suomeen oli uudelta rajalta turvaton. Puolustusvoimien ylipäällikkö C.E.G. Mannerheim nimitti linnoitustöiden johtajaksi kenraalimajuri E. Hanellin, jonka johdolla hyväksyttiin laaja linnoittamissuunnitelma Suomen itärajalle. Suunnitelman pääkohdat olivat seuraavat: yhtenäinen puolustusasema välille Suomenlahti-Kivijärvi, vesistöihin nojautuvat puolustusasemat Kivijärven-Saimaan-Pielisen alueelle, tärkeimpien tieyhteyksien kenttälinnoittaminen Pielisen-Petsamon välillä, merirajan linnoittaminen Salpalinjan välittämässä läheisyydessä sekä yhtenäinen puolustusasema Hankoniemen eristämiseksi. Puolustuslinjan esikuvana oli Suomen itsenäistymisen jälkeen tehdyt Karjalan kannaksen linnoitteet eli Mannerheim-linja.

Salpalinja on yhdistelmä kanta- ja kenttälinnoitteita. Linnoitteiden sijoittelussa hyödynnettiin maaston muotoja ja rakenteita naamioitiin. Paikoitellen varsinaisen Salpalinjan etu- ja takapuolella on myös linnoitteita. Kantalinnoitteet tehtiin betonista, teräksestä, kivestä ja muista aikaa kestävistä materiaaleista. Kenttälinnoitteet ovat pääasiassa puusta ja maasta käsityökaluin tehdyt rakenteet kuten lapiolla kaivetut taistelu- ja yhteyshaudat sekä puiset majoituskorsut.  Kaikkiaan puolustuslinjalle rakennettiin yli 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, yli 3000 puista kenttälinnoitetta, noin 350 kilometriä taistelu- ja yhdyshautaa, 225 km panssarikiviestettä ja 130 km kaivantoestettä.

Salpalinjalla rakentaminen tapahtui pääasiassa välirauhan aikana. Sodan jatkuessa kesällä 1941 linnoitustyöt keskittyivät rintamalle. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa Salpalinjan rakentamista ja varustamista jatkettiin uudelleen kesällä 1944. Puolustuslinjaa täydennettiin saattamalla mm. korsut taistelukuntoon ja korjaamalla panssariesteitä. Työt Salpalinjalla päättyivät sodan loppumiseen syksyllä 1944. Salpalinja oli ja on edelleen Suomen suurin työmaa, sitä oli parhaimmillaan rakentamassa 35 000 siviiliä ja heidän muonittamisestaan vastasi 2000 lottaa. Varsinaisten rakennusmiesten lisäksi työmailla työskenteli tuhansia linnoitusjoukkojen sotilaita.

Salpalinjan oppaat yhdistys on perustettu vuonna 2015 välittämään oppaita, ylläpitäämään heidän ammattitaitoaan ja levittämään tietämystä Salpalinjasta. Heidät tavoittaa tämän nettisivun kautta, olet sitten kiinnostunut yhdistyksen toiminnasta, opastuksista tai Salpalinjasta.

 

Print Friendly