Suvorovin linnoitukset 1700-luvulta

 

Vuonna 1791 Venäjän keisarinna Katariina Suuri oli huolissaan  pääkaupunkinsa Pietarin turvallisuudesta. Juuri päättyneessä Kustaan sodassa (1788 – 90) oli vahvistettu vuoden 1743 aikainen Turun rauhan raja. Ruotsalaisten osoittama vaarallisuus erityisesti Ruotsinsalmen meritaisteluissa sekä Saimaan edustalla koettiin uhkana Viipurin suuntaan.

Katariinan käskystä Suvorov teki tarkastusmatkan Suomeen ja esitti selostuksen rajalinnoitusten kunnosta ja tarvittavasta vahvistamisesta. Kenttälinnoitukset ehdotettiin rakennettaviksi Kärnäkoski-Partakoskelle, Järvitaipaleelle, Liikkalaan, Uttiin ja Kyminlinnaan. Ensisijaisena pidettiin Ruotsinsalmen merilinnoituksen rakentamista Kronstadtin ja Pietarin etuvarustukseksi. Olemassa olevia linnoituksia ja puolustusrakenteita ehdotettiin korjattaviksi ja uusia muonavarastoja, kasarmeja, saunoja ja sairaaloita ehdotettiin rakennettaviksi. Lisäksi ruotsalaisten aloittamia Haminan ja Lappeenrannan linnoitusten rakennustöitä piti jatkaa ja Olavinlinnan varustuksia ja Taavetin linnoituksia piti täydentää.

Sotilaallisesti heikoin alue oli Saimaan edusta, joten Lappeenrannan linnoituksen tueksi päätettiin perustaa Saimaan sotalaivaston tukikohta Kärnäkoski-Partakoskelle. Sodan aikana laivaston asemapaikka oli Kärnäkoski ja rauhan aikana Lappeenranta. Laivasto huolsi linnoituksia ja vartioi Saimaalla kulkevaa rajalinjaa sekä laati alueesta tarkan kartan. Olavinlinnassa olevaa sotaväkeä huollettaessa ongelmana oli Puumalan salmi, josta ruotsalaiset eivät päästäneet sotalaivoja läpi edes tullimaksulla. Näistä syistä Suvorov rakennutti kanavat, joiden kautta Olavinlinnaan pääsi Venäjän rajojen sisäpuolella. Samalla vältyttiin Saimaan selän myrskyiltä ja matkakin lyheni.

Suvorovin johdolla linnoitusketju oli saatu suurimmalta osaltaan valmiiksi vuonna 1792 arviolta noin 44 000 sotilaan voimin.  Töitä jatkettiin vielä 1800-luvun alussa kenraali-insinööri P. Suchtelenin johdolla, jolloin Haminan linnoitusta täydennettiin ja Kyminlinnan linnoituksen tilalle rakennettiin nykyinen kaponnieerilinnoitus. Vuonna 1809 linnoitusketju menetti merkityksensä, kun Ruotsille kuuluneet Suomen alueet liitettiin Venäjän keisarikunnan yhteyteen autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi.

Suvorovin Pietarin suojaksi rakennuttama Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä on tärkeä osa alueen historiaa. Linnoitusjärjestelmä koostettiin jo olemassa olevista linnoituksista sekä rakennettiin uusia vahvistamaan rajaa Ruotsia vastaan. Suurin osa linnoituksista on säilynyt hyvin 1700-luvun lopulta tähän päivään asti. Museovirasto on kunnostanut linnoituksia viime vuosina kulttuurimatkailukohteiksi sopiviksi.

Linnoitusjärjestelmä käsittää seuraavat linnoitukset:
Lappeenrannan linnoitus – Taavetin linnoitus, Luumäki – Utin linnoitus – Kärnäkosken linnoitus, Savitaipale – Haminan linnoitus – Kyminlinna, Kotka sekä Ruotsinsalmen merilinnoitus, Kotka.

 

 

Kohteet kartalla >>>

 

Lisätietoa Suvorovin linnoituksista löytyy Etelä-karjalan museon verkkonäyttelyiden alta.

Ehdotus Kaakkois-Suomen Linnoituskierrokseksi.

Kaikkia linnoituksia ei ehdi nähdä yhtenä päivänä johtuen pitkistä välimatkoista. Jos haluaa tutustua kaikkiin linnoituksiin, kierrokselle kannattaa varata useampi päivä. Mukana reittiehdotelmissa on kaupunkien Internet-sivut, joista voi tutustua kaupunkien majoitus- sekä ravintolatarjontaan.

Linnasta linnaan -hanke

Museovirasto

 

Print Friendly